Istanbul, varkaiden pääkaupunki

Ilma on viileämpi, hänellä on tänään paksumpi päällystakki, se on kallista tweediä (jälleen tuo vaikeasti määriteltävä ero kalliin ja tavallisen välillä!), ja sen korkea kaulus on pastellisävyisen vaaleanvihreä (sopii yhteen luomivärin kanssa), joten mitään kaulakorua ei näy (mutta minulla on hyvä muisti ja olen näkevinäni kuinka kultaketju riippuu hänen kaulansa kullanhohtoisella iholla!). Ja silkkihuivi on kiinnitetty kultaneulalla, jonka muistan nähneeni kerran aikaisemminkin. Se on sinänsä tavanomainen, mutta kookas ja hienosti muotoiltu; sellaiset ovat varsin suosittuja ja helppoja saada kaupaksi… Ja hänen ranteessaan näen (kun hän kohottaa kätensä avataakseen takkinsa ylimmän napin, kuten hänellä on tapana tehdä sitten kun raitiovaunu täyttyy ja ilma lämpenee ja ikkunat höyrystyvät) rannerenkaan, jota en ole ennen nähnytkään. Se on leveä ja taottu ja näyttää aidolta, tuskin kotimaista valmistetta. Onko hän sitä tyyppiä, joka riskeeraa ja ostaa kultaa etelänmatkoillaan? Kaikessa varakkuudessaan hän näyttää puolustuskyvyttömältä istuessaan siinä tuon (varmastikin) kalliin rannerenkaan riippuessa huolimattomasti hansikkaan päällä, sillä hansikkaitaan hän ei ole riisunut.

Istanbulissa, varkaiden pääkaupungissa, missä varastamista harjoitetaan ihmisten välisen kanssakäymisen korkeimpana muotona, olisi joku mestari tällä hetkellä kumartunut vapauttamaan hänet tuosta taakasta, tuosta ylenpalttisesta vaurauden merkistä, joka näyttää vain vaivaavan häntä ja haittaavan hänen liikkeitään. Istanbulissa, missä ihmiset ahtautuvat yhteen kahvipöydän ääressä tai vaivihkaa kadullakin kylminä ja tuulisina talven iltapäivinä varastaakseen toisiltaan vähän ruumiinlämpöä…